Kassel, Saksa 11.-14.9.2024

Matkasimme Kasseliin Saksaan syyskuussa tutustumaan Jacob-Grimm-Schulen opetukseen. Samalla suunnittelimme helmi-maaliskuussa 2025 Vantaalla Vaskivuoren lukiossa järjestettäviä bigband-festivaaleja. Matkalla olivat mukana rehtorimme Elina Arokannas, musiikin lehtorit Mika Karhunen ja Tomi Hämäläinen sekä äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Elina Hämäläinen, teatteriopettaja Leena Gardiner ja opinto-ohjaaja Jonna Rinkiö. 

Matkamme aikana tapasimme opettajia ja rehtoreita yhteistyökouluistamme Tanskasta ja Saksasta. Ennakkotapaaminen oli antoisa ja tärkeä, sillä pääsimme tulevalla festari-kokoonpanolla tutustumaan iloiseen joukkoon aikuisia, joiden kanssa tulisimme viettämään aikaa ja työskentelemään festivaalien aikana Suomessa.  

Meidät otettiin vastaan Jacob-Grimm-Schuleen vieraanvaraisesti. Opehuoneessa meidät esiteltiin lukion opettajille. Tutustuimme koulun tiloihin ja saimme kurkistaa myös oppitunneille. 

Opinto-ohjaaja Jonna tapasi rehtori Elinan kanssa saksalaisen koulun vs. rehtorin Maria Eichnerin, jonka kanssa keskusteltiin opiskelijoiden tukemisesta, opiskeluhuollosta ja erityisopetuksesta Suomessa ja Saksassa. Keskustelussa nousi esiin vahvasti se, miten erilaiset maat ovat keskenään kyseisillä osa-alueilla. Suomessa opiskelijoilla on paljon laajempi ja ammattitaitoisempi tukiverkosto myös toisella asteella kuin saksalaisessa lukiossa. Erityisopettajia Saksassa on kaupunkikohtaisesti yksi, joka kiertää eri koulussa tarpeen mukaan. Vain opiskelijoita, joilla on erityisen haastavia oppimisvaikeuksia, ehditään auttamaan. He tarvitsevat jo massiivisia tukitoimia. Suomessa useimmissa lukioissa teetettävää lukiseulaa heillä ei ole. Jos opiskelijalla on lieviä lukivaikeuksia, niin opiskelija joutuu pärjäämään aika lailla itsekseen asian kanssa. Opettajat auttavat parhaansa mukaan. Suomessa meillä erityisopetukseen on resursoitu huomattavasti paremmin. 

Oppituntivierailuille jakauduimme hiukan eri tunteja seuraamaan. Äidinkielen opettaja Elina ja teatteriopettaja Leena pääsivät muun muassa  tutustumaan kuvataiteen ja teatteritaiteen oppitunteihin heti ensimmäisenä päivänä. Oli kiinnostava nähdä, kuinka monipuolisesti ja eri näkökulmista opiskelijat tutustuivat oppitunneilla taiteeseen. Opiskelijoiden osallistuminen oli rohkeaa ja aktiivista. Saimme paljon näkökulmia omaan opetukseen oppituntien kautta. 

Kielen ja kirjallisuuden oppitunnilla oli taas kiinnostava huomata, kuinka pääosin samanlaisia pedagogisia ratkaisuja opettajina teemme. Oppitunti koostui lyhyestä opettajajohtoisesta opetuksesta, jonka jälkeen keskusteltiin pienryhmissä ja parin kanssa. Keskustelut purettiin opettajajohtoisesti. Oppitunnilla annettiin myös vertaisarviota luokkatoverille kirjoittamisesta sekä luetun ymmärtämisestä tietyn sapluunan avulla. Kovin tuttua luokkahuonepedagogiikkaa. Suurin ero suomalaiseen opetukseen oli, että luokkahuoneissa ei läheskään kaikilla saksalaisilla opiskelijoilla ole tietokonetta, toisin kuin Suomessa. Oppitunnilla tehtiin paljon asioita ilman digilaitteita ja opiskelijat osallistuivat opetukseen aktiivisesti. He uskalsivat puhua ja vastata ehkä jopa suomalaisia opiskelijoita rohkeammin. Kännykät eivät häirinneet opiskelijoiden keskittymistä, sillä niitä ei oppitunneilla näkynyt.  

Oppituntivierailut antoivat meille opettajina niin pieniä uusia oivalluksia kuin tunteen siitä, että samanalaistahan tämä työ on eri puolilla Eurooppaa. 

Jokaisen koulupäivän päätteeksi meille opettajille järjestettiin ohjelmaa. Yhtenä iltapäivänä teimme opettajien kesken retken Löwenburgin linnaan, joka sijaitsee lähellä Kasselin kaupunkia. Löwenburgin linnan suunnitteli Chrostoph Heinrich Jussow, ja se rakennettiin vuosina 1793-1800. Linnan arkkitehtuuri on saanut vaikutteita keskiaikaisista saksalaisista linnoista, ja linna onkin tietoisesti rakennettu keinotekoiseksi raunioksi romanttisen historiasmin avulla. 

Tuossa upeassa ritarimiljöössä pääsimme ohjatulle museokierrokselle ja sitten syömään tunnelmalliseen linnaravintolaan. Yhteiset vapaamuotoiset keskustelut saksalaisten ja tanskalaisten kanssa olivat kenties koko matkan inspiroivinta antia, ja jaoimmekin yhdessä monia pedagogisia oivalluksia esim. tekoälyyn liittyen. Saksalaiset opettajat kertoivat mm. käyttävänsä tekoälyä opetuksen suunnittelussa usein ja aktiivisesti. Saksalainen opettaja kertoi mm. käyttäneensä tekoälyä hänen oman opetusryhmän tutustumispäivän suunnittelussa. Tekoäly oli ideoinut hänelle erilaisia tutustumis- ja opiskelijoiden ryhmäytymistehtäviä. Mahtava idea, käyttöön! 

Toisena iltapäivänä pääsimme vierailulle koulun “boathouseen” (venevajaan) Fulda-joelle. Koululla on joen rannassa oma hulppea talo, jossa on koulun omia kajakkeja sekä muita veneitä. Tilaa käytetään niin opetukseen kuin kouluyhteisön vapaa-ajan viettoon. Pääsimme yhdessä ohjatusti melomaan ja katselemaan maisemia joelta käsin. 

Matka oli työn- ja ohjelmantäyteinen sekä antoisa. Tärkeää oli päästä tutustumaan tähän festarikokoonpanoon etukäteen, sillä tulevat festarit edellyttävät tiivistä yhteistyötä ja turvallista ilmapiiriä. Hyvä tiimi siis saatiin aikaiseksi ja tulevia festareita on nyt hyvä odottaa. 

Myös oppituntivierailut olivat hedelmällisiä. Ne antoivat paljon uusia ajatuksia omaan pedagogiikkaan - oivalluksien ei aina tarvitse olla suuria ja mullistavia, vaan pienetkin uudet pedagogiset ratkaisut rikastavat omaa ajattelua ja tuovat opettajuuteen lisää energiaa. Välillä on tärkeää myös kurkistaa maan rajojen ulkopuolelle, jotta näkee, miten hyvin asiat meillä on. Monia käytännön asioita, jotka itsestä tuntuu opetuksessa ja työyhteisössä itsestään selvältä, alkaa havaintojen myötä arvostaa enemmän. 

Check: Opevarjostus on siis antoisaa ja tuo omaan työhön lisää voimavaroja. 

Teksti: Elina Hämäläinen ja Jonna Rinkiö